Henkilökohtainen assari $39/kk

Lueskelin viimeisintä Wirediä ja bongasin sieltä vinkin palvelusta, jossa saa 39 dollarilla kuukaudessa maksimissaan 20 kappaletta maksimissaan 20 minuuttia kestäviä jeesauksia. Pyynnöt voivat olla mitä tahansa hyvän maun rajoissa, kunhan ne voi toteuttaa puhelimen tai Internetin välityksellä. Pyyntö voi olla vaikkapa ”siirrä lääkärin aika keskiviikolle” tai ”etsi verkosta ainakin kolme firmaa, jotka tarjoavat call center -palveluita suomeksi”. Ja kyllä, jotkut käyttävät tuota tyttöystävästään/poikaystävästään eroamiseen.

Palvelun nimi on Ask Sunday. Asksunday.comin etusivulla on insertti jostain NBC:n ohjelmasta, jossa esitellään palvelu. Täytyy sanoa, että olen vakuuttunut. Jokseenkin simppeli idea, ja komeasti toteutettu. Eihän tähän tarvita kuin halpa, mutta pätevä call center Intiasta ja homma sinänsä ei ole kovin paljon sen kummempaa kuin vaikkapa normaali softatuen call centerin pyörittäminen.

Tällainenhan on aivan loistava palvelu kenelle tahansa, jolla on enemmän rahaa kuin aikaa. Joko joku on tuonut vastaavan palvelun Suomeen? Call center voisi olla tuossa Suomenlahden eteläpuolella, sieltä löytynee edullista, mutta pätevää suomenkielentaitoista väkeä.

Malcolm Gladwell: Outliers

Luin tänä aamuna loppuun Malcolm Gladwellin Outliers -kirjan. Fanitin jo kahta aiempaa Gladwellin kirjaa, joten odotukset olivat korkealla. Gladwell on aivan ilmiömäinen löytämään pinnallisesti tylsistä asioista mielenkiintoisen näkökulman ja kertomaan sen mukaansatempaavalla tavalla.

Outliers kertoo siitä, miten toiset ihmiset saavat poikkeuksellisia asioita aikaan ja etenkin siitä, mitä siihen tarvitaan. Kirjan tarkoitus ei ole opettaa, mitä pitäisi tehdä tai miten, vaan kertoa, miksi asiat ovat niin kuin ovat.

Kirjan esimerkit ovat loistavia, eivätkä rajoitu mihinkään yksittäiseen elämänalaan. Miksi Beatles onnistui? Ilman muuta tarvittiin poikkeuksellista synnynnäistä lahjakkuutta ja oikea aika lyödä läpi, mutta tärkeää oli se, että he ennen läpilyöntiään tekivät täysin poikkeuksellisen määrän töitä ja hakivat rutiinia Hampurin aikanaan, jolloin he soittivat noin 270 iltaa puolentoista vuoden sisällä, seitsemän iltaa viikossa -tahdilla. Setti kesti tyypillisesti kahdeksan tuntia. (Ei ihme, että Lennon ja McCartney nappailivat piristeitä tuohon aikaan.) Tämän jälkeen he olivat varmasti lahjakkuutensa lisäksi poikkeuksellisen rutinoituneita soittajia.

Miksi huippulätkänpelaajaksi pääsemisessä on erittäin tärkeää olla syntynyt alkuvuodesta? Koska silloin, kun pelataan ikäkausisarjoissa, loppuvuodesta syntynyt antaa lähes vuoden tasoitusta tammikuussa syntyneelle. Vaikka loppuvuodesta syntynyt ja alkuvuodesta syntynyt olisivat synnynnäisesti yhtä lahjakkaita, alkuvuodesta syntynyt pärjää jokaisessa ikäkausisarjassa paremmin – ja täten saa enemmän kannustusta, valmennusta, peliaikaa ja mahdollisuuksia. Tilastot näyttävät syntymäpäivän ja menestyksen suhteen yllättävänkin voimakkaasti.

Jääkiekossa tätä efektiä vahvistaa entisestään se, että mahdollisia paikkoja pelata on melko vähän, kun kaukalon hoito vie vaivaa ja tilaa. Sen sijaan esimerkiksi koripallossa alkuvuodesta syntyminen ei ole yhtä voimakkaasti auttava tekijä, koska koripallokenttiä ja mahdollisuuksia pelata on paljon enemmän.

Kirja selittää myös Bill Gatesin ja Steve Jobsin menestyksen salaisuudet. He olivat – tietenkin – riittävän lahjakkaita, mutta se ei riitä poikkeukselliseen menestykseen. He opiskelivat poikkeuksellisen rankasti ja harjoittelivat tietokoneiden kanssa pulaamista paljon, mutta sekään ei vielä riitä. Mutta kun tähän soppaan lisätään se, että he ovat syntyneet juuri oikealle aikakaudelle (Gates, s. 1955, Jobs s. 1955) ja päässeet käsiksi poikkeuksellisiin mahdollisuuksiin.

Gates pääsi ohjelmoimaan kunnollisella terminaalilla reikäkorttien sijaan kahdeksasluokkalaisena vuonna 1968. Vuonna 1968 tuo oli erittäin harvinaista herkkua. Kun ohjelmoi terminaalilla, ehti tekemään paljon enemmän kuin reikäkorteilla hitaasti askartelemalla. Tämän ansiosta muutamissa vuosissa Gates ohjelmoi tuhottoman määrän tunteja, ja siinä vaiheessa, kun ohjelmoimalla pystyi tekemään suuria, Gates oli juuri oikean ikäinen ja poikkeuksellisen harjaantunut. Kymmenen vuotta nuoremmissa ja kymmenen vuotta vanhemmissa varmasti oli yhtä lahjakkaita ja ahkeria kavereita, mutta he eivät olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Steve Jobs eli nuorena kollina Piilaaksossa (oikeassa paikassa oikeaan aikaan), pääsi hengaamaan Hewlett-Packardin tutkijoiden kanssa ja pääsi harjoittelemaan sellaisilla kamoilla, joita silloin ei ollut yleisesti saatavilla. Jobs soitti nuorena poikana kerran Bill Hewlettille (eli H:lle HP:sta) ja pyysi vähän osia, jotta pääsisi väkertämään. ”Hi, you know, uh, I’m 12 years old and I’m trying to build a frequency counter.” Mikäs siinä, Bill lähetti Stevelle osia, kun kerran vaikutti niin aktiiviselta pojalta.

Muutamassa kirjan esimerkissä keskityttiin epäonnen kääntymisessä onneksi. Kauan sitten, newyorkilaisissa ykköslinjan lakifirmoissa syrjittiin voimakkaasti juutalaisia, minkä ansiosta juutalaiset joutuivat menemään karumpiin toimistoihin töihin. Nämä karummat toimistot joutuivat ottamaan karumpia keikkoja vastaan. Taannoin hienot toimistot eivät halunneet osallistua nurkansvaltauksiin tai niiltä puolustautumisiin, koska ne olivat likaista työtä. Juutalaiset joutuivat tekemään likaiset työt. Kun nurkanvaltaukset ja muut likaiset työt tulivat 70-80-luvulla niin tärkeiksi, että niitä alkoi olla tuhottomasti entiseen verrattuna ja niistä oltiin valmiita maksamaan tuhottomasti, ei ollut yllätys, kenellä oli eniten kokemusta näistä likaisista töistä. Siksi tämän genren huipputoimistoista New Yorkissa 1930-luvun alkupuolella syntyneillä juutalaisilla on nyt iso edustus.

Tätä taustaa vasten en ole varma, olinko järjettömän onnekas vai todella epäonninen, kun tulin nettibisnesalalle hullujen vuosien juuri loppuessa 2000/2001 taitteessa. Aika näyttää, kävikö onni vai epäonni. Missasinko Bill Hewlettin vai sainko olla 60-70 luvun juutalainen lakimies? Vai oliko olennainen aika sittenkin 1990-luvun alkupuolen modeemi-BBS-maailma aikana ennen Internetin tuloa koteihin?

edit 8.1.: Myös Alex kirjoittaa samasta aiheesta Talsan blogeissa.

Kyllä ennen oli rengaskeinutkin parempia!

Useimmiten olen ollut taipuvainen uskomaan, että ajan myötä tapahtunut kehitys on ollut pääosin positiivista. Tänä aamuna heräsin tajuamaan, että yksi lapsuuden merkittävistä etapeista saavutetaan tätä nykyä myöhemmin.

Ei minua kiinnosta se, että hiihtämään pääsee enää etelässä harvakseltaan, koska hiihtäminen on loppupeleistä aika tylsää hommaa. Pääsee sitä juosten tai pyörälläkin paremmin ja hauskemmin.

Sen sijaan suuri ongelma on rengaskeinut. Silloin, kun minä olin pieni, autojen tyypillinen vannekoko oli 13 tuumaa, mikä tarkoitti, että ahterin ei tarvinnut kasvaa valtavaksi ennen kuin pystyi keinumaan rengaskeinulla.

Nykyään jo peruskaaroissakin on 15 tuuman vanteet, mikä tarkoittaa lähes kuuden sentin lisäahterinkasvatusta, jottei putoa rengaskeinusta läpi. Tämä myöhäistää rengaskeinumisen aloitusta. Lisäksi 16 ja 17 tuuman vanteet ovat voimakkaasti kasvattaneet suosiotaan, mikä tarkoittaa, että perusrengaskeinujen materiaali on yhä harvemmin saatavilla.

Mitä tämä tekee nykyajan lapsille? Miten rengaskeinumisen myöhäistäminen vaikuttaa puberteettiin?

Captain Obviousin musiikkivinkki: Listen to this -soittolista

Olen tämän viikon työmatkat sahannut iPodilta poikkeuksellisen hyvää musaa, jota ei ole tullut hetkeen kuunnteltua. Varastin joltain unohtamaltani saitilta hyvän (joskin Captain Obvious -tasoisen ilmeisen) vinkin siitä, millainen älykäs soittolista kannattaa tehdä iPodiin.

Listen to This!

Resepti: lisää ne biisit, jotka on reitattu 4 tai 5 tähden arvoiseksi, ja järjestää ne sen mukaan, mitkä on kuunneltu pisin aika sitten. Näin syntyy automaattisesti päivittyvä soittolistallinen unohdettua parhautta.

Crosspostattu myös Roklintuun.

Päivän avautuminen: ”Please don’t print this email unless you really need to”

Kannatan luonnonsuojelua. Vaikka olen luonnon suojelemisen puolella, en pysty sietämään sellaista hihhulointia, jolla ei ole minkäänlaista merkitystä ja joka vie uskottavuutta todelliselta luonnonsuojelulta.

Yllättävän monet fiksutkin ihmiset ovat lisänneet signatureensa tämän:

No hyvänen aika, onpa ekoystävällistä, että ihan emaileja ei printattaisi ilman mitään järkevää syytä?

Kuka printtaa emaileja muutenkaan? Jos joku urpo todellakin printtaa emaileja silloin, kun ei ole mitään hyvää syytä, miten uskot sen urpon reagoivan siihen, että häntä käskytetään olemaan printtaamatta? Sen lisäksi, että siinä menee paperia, siinä menee aikaa, värijauhetta ja toneria.

Myös TechCrunchissa taannoin avauduttiin aiheesta.

Koska olen luonnonsuojelija, toivon, ettet kaada jäteöljyä viemäriin lukiessasi tätä postausta.

Hetkellinen tyytyväisyys

Tänään olin aivan rätti. Vaikka olin nukkunut pitkät unet, aamulla olin poikki. Olin poikki koko päivän töissä. Kotiin tultuani olin poikki.

Katsoin pari jaksoa Family Guyta ja lösähdin sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa. Sain kirjan loppuun ja merkkasin sen Goodreadsissa luetuksi. En tiedä miksi, mutta hetkellinen hyvänolontunne puski läpi. Loistavaa.

Alanpa lukea toista kirjaa.

Pikkuläppäri on loistava

Männäviikolla shoppasimme tähän talouteen Asus Eee 901-pikkuläppärin, jolla parhaillaan nakutan tätäkin postausta sängystä käsin.

Kone toimii todella näppärästi ja on ihan yhtä luksusta sen jälkeen, kun pääsee isoimmista esteistä ohi:

  • Koneen mukana tuleva perus-Linux (Xandros) toimii nätisti, mutta heti kun haluaa muuttaa jotain, menee ihan hitonmoiseksi säädöksi. Esim. muiden kuin Eee:n sivulla olevien ohjelmien lisääminen on vähän nihkeää. Eee:n sivuilla on kaikennäköistä softaa, mutta esim. Openoffice 3 ja Firefox 3 loistavat poissaolollaan.
  • Kun toteaa, että Xandros ei ole sittenkään minun juttuni, kun ei siihen ilman hitonmoista viritystä saa edes useampia käyttäjiä (miksi?), Ubuntu EEE pettää pahasti, eikä toimi kovin vakaasti.
  • Kun kuuntelee isojen poikien puheita kadunkulmassa, kuulee, että normaali Ubuntu toimii paremmin kuin Ubuntu EEE -purkkaviritys. Sen jälkeen asentaminen ei ole ihan triviaalia, joskaan ei mahdotontakaan. Jotta sai WLANin toimimaan, tarvitsi hypätä parin palavan renkaan läpi, ja asentaa lisäosa kerneliin ja lisäosankerneliinasentamissofta. Joe the Plumber olisi luovuttanut.
  • Vaikka lehdistötiedotteessa jeesustellaan sillä, että Ubuntun 8.10-versiossa olisi 3G-tuki (mitä ikinä sillä tarkoitetaankaan) out-of-the box ja toimisi kuin kello, perusversio ei tue bluetoothin yli kännykän kautta verkkoon liittymistä. Jossain lähitulevaisuudessa tulevassa päivityksessä tuo on tulossa. En ainakaan itse saanut hommaa skulaamaan purkkavirityksillä, joten odotan suosiolla virallista tukea. Xandrosissa internet bluetoothin yli toimi heittämällä.
  • Näppäimistö vaatii totuttelua. Tosin sen jälkeen, kun on oppinut vaihtamaan kymmensormesta kahdeksansormiseen järjestelmään, homma toimii komeasti.

Kaikista noista miinuksista huolimatta kone toimii nyt kuin junan vessa ja on oikein miellyttävä käyttää. Vaikuttaa edelleen siltä, että Linux ei ole lähellekään valmis kansan syvien rivien asennettavaksi, mutta käytettäväksi on erittäin valmis.

lisäys jälkeenpäin 4.2.: Päädyin virittämään tuon toimimaan EEEbuntulla, joka toimii huomattavasti nätimmin kuin perus-Ubuntu, Ubuntu EEE (nyk. Easy Peasy) tai Xandros.

edit 15.3.: Onnekkaan tarjouksen ja vaimon mielipiteen takia myin pois ja shoppasin Airin.