Oluen monipakkauksista

Vuodenvaihteessa alkoholilakia muutettiin niin, että olutta ei saa myydä halvemmalla monipakkauksissa kuin yksittäiskappaleina. Kaunis ajatus, ei pakoteta ihmisiä ostamaan enempää kuin kerralla tarvitsevat, niin ei teoriassa tule juotua niin paljon.

Sen jälkeen kaupat päättivät tehdä yllätysmuuvin ja hinnoitella monipakkaukset kalliimmiksi kuin yksittäispakkaukset, eli täsmälleen päinvastoin kuin aiemmin. Hesarikin heräsi aiheeseen.

Katselin päivällä tuossa lähi-Alepassa oluiden hintoja ja huomasin, että mäyriksessä tai sixpackissa ostamisesta joutuu maksamaan parikymmentä prosenttia lisää. Sen sijaan jos hajottaa pakkauksen, pääsee halvemmalla.

Tässä on ilmaiseksi käyttöön vallankumouksellinen idea kaupoille: hinnoitelkaa sixpack 6 kertaa yhden pullon hintaiseksi. Hinnoitelkaa mäyris 12 kertaa yhden pullon hintaiseksi. Hinnoitelkaa 24 tölkin lava 24 kertaa yhden tölkin hintaiseksi.

Olut on loppupeleistä niin halpaa, ettei sillä ole ihan tuhottomasti väliä, maksaako se pari senttiä enemmän, mutta jotenkin periaatteellisesti on täysin järjetöntä, että hajottamalla pakkauksen kaupassa hinta saattaa pudota melkein kolmanneksella.

Kehotan kaikkia ryhtymään kansalaistottelemattomiksi. Niin kauan kuin isot pakkaukset myydään kalliimmalla kuin yksittäispullot, repikää kaupassa paketti auki. Jos kauppa koettaa vedättää asiakkaitaan, asiakkaat saattavat äänestää ilkeilemällä.

Paras idea dopingin kitkemiseen

Kaisa Varis ja doping ovat nyt lehdistössä pinnalla.

Freakonomics on loistava kirja, joka kertoo arkipäiväisten asioiden kummallisuuksista kansantaloustieteilijän näkökulmasta ja paljastaa, miksi asiat toimivat niin kuin toimivat.

Freakonomicsin kirjoittajien blogissa heitetään ilmaan ratkaisu, miten doping saadaan kitkettyä urheilusta – JOS oikeasti halutaan kitkeä se.

Näytteet säilötään moneksi vuodeksi, testataan jälkikäteen paremmalla teknologialla ja osa palkkioista maksetaan myöhemmin ehdollisena puhtaudesta.

Eiköhän tuohon riittäisi ihan julkinen häpäisykin, ettei pelkästään rahasta tarvitsisi puhua.

Poimintoja Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksesta

Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksessa rahapelien rajoittamiseksi ehdotetaan myös Internet-sensuuria.

3 § Teleyrityksen ja luottolaitoksen oikeus päättää tarjoamistaan palveluista
Teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä etärahapelisivustoille.

Luottolaitoksella on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla estyy etärahapalveluihin liittyvä maksujenvälitys.

4 § Etärahapelisivustojen ja etärahapelin tarjoajien kartoitus
Poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa etärahapelisivustoista ja etärahapelin
tarjoajista.

Poliisi pyytää ja vastaanottaa tätä tarkoitusta varten tarvittavia tietoja muun muassa kansalaisjärjestöiltä, yksityisiltä henkilöiltä, teleyrityksiltä, luottolaitoksilta ja viranomaisilta.

5 § Tiedottamisvelvollisuus

Poliisin on laadittava tiedote, jossa kerrotaan sivustolle pääsyn olevan estetty tässä laissa tarkoitetusta syystä samoin kuin tiedote, jossa kerrotaan maksujenvälityksen olevan estetty tässä laissa tarkoitetusta syystä. Tiedotetta laatiessaan poliisi voi tehdä yhteistyötä luottolaitosten ja teleyritysten kanssa. Tiedotteen on tultava näkyviin joka kerta, kun sivustolle pääsy estetään tai joka kerta, kun maksujenvälitys estetään suoritettaessa maksua Internetin kautta. Tiedotteessa on mainittava seuraavat seikat:

1) pääsy sivustolle on kielletty, ja maksujenvälitys on estetty;
2) perusteet pääsyn ja maksujenvälityksen estämiselle;
3) tiedot tahoista, joihin voidaan tarvittaessa olla yhteydessä; ja
4) 3 kohdassa tarkoitettujen tahojen yhteystiedot.

Aiemmin internet-sensuurista puhuttaessa puhuttiin vain lapsipornon estämisestä, ja kas, laki tulee esille tässäkin yhteydessä:

Lisäksi on syytä panna merkille, että asianomainen yhdistelmäsääntely on rakennettavissa pitkälti voimassaolevan lainsäädännön varaan. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että lakia laadittaessa hyödynnettäisiin lapsipornografian levittämisen estotoimista annettua lakia, vaan myös eräitä muita lakeja.

Sosiaali- ja terveysministeriö: Entä jos joku pelaa kännissä?

Helsingin Sanomien mukaan Sosiaali- ja terveysministeriö pohtii ehdotusta, joka on niin surrealistinen, että en keksi, miten asian esittäisin niin, ettei se vaikuttaisi naurettavalta. Joten lainaan suoraan Helsingin Sanomia:

Helsingin Sanomien saaman tiedon mukaan sosiaali- ja terveysministeriössä pohditaan lainmuutosta, jonka voimalla netissä rahapelissä hävinnyt voisi periä rahansa takaisin.

Maksajana toimisi pelin tarjonnut nettipokerifirma, luottokorttiyhtiö tai pelin voittanut toinen pelaaja.

Anteeksi mitä? Miksi ihmeessä tällaista oikein ehdotetaan?

Sen tarkoituksena on varjella peliriippuvaisia ja lapsia netin rahapelien vaaroilta.

Lapset eivät muutenkaan saa pelata saiteilla, joten se on laitonta joka tapauksessa, uusi laki ei sitä muuttaisi. Mitä aikuisten voittamiin ja häviämiin rahoihin tulee, onko ihan oikeasti näin, että suunnitellaan tuollaista?

Ajatuksen keksivät sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön virkamiehet sekä selvityksen laatinut Joensuun yliopiston oikeustaloustieteen professori Kalle Määttä.

Voi saasta, vaikuttaa siltä, että ne ovat oikeasti tosissaan! Mutta … millä ihmeen boltseilla tuollaista lähtee ehdottamaan? Ei kai tuossa nyt ole vain pelkkä kiusanteko ajatuksena?

Sen jujuna ei ole pakottaa kansalaista suitsimaan pelaamistaan, vaan antaa hänelle oikeus perätä takaisin tappioitaan esimerkiksi humalassa kotisohvalla hävitystä nettipokerimatsista.

Ah, no niinpä tietenkin. Onko tässä kyse siitä, että esimerkiksi humalassa lyödyistä Veikkauksen nettivedonlyönneistä tai baareissa pelatusta blackjackista saa tappiot takaisin? Eikö? No mistä sitten?

Nettipokeribisnes perustuu verkostomyynnistä tuttuun pyramidijärjestelmään. Alimpana kuviossa ovat sosiaaliviranomaisen näkemyksessä peliriippuvaiset. Heiltä lypsetään rahat, joilla pokerifirma maksaa huipulla olevien taitavien pelaajien voittopotit.

Nyt jumaliste. Vähän äkkiä tutustumaan pyramidijärjestelmiin. Pyramidijärjestelmissä viimeisenä tulleet häviävät ja ensimmäisenä tulleet voittavat. Pokerissa voittavat ne, jotka pelaavat paremmin kuin muut valitsemallaan tasolla (pyramidissa ei pääse valitsemaan tasoa). Ainoa tapa hävitä on pelata huonommin kuin ne, jotka pelaavat samalla tasolla kuin sinä. Monet haluavat valita haastavan – taitojaan kovemman – tason, ja siihen perustuukin se, että toiset voittavat ja toiset häviävät.

Eikä tuo pokerifirma maksa voittopotteja, vaan pelaajat maksavat ne. Pokerifirma saa rahansa siitä, että ottaa pelien järjestämisestä reikin. Pokerifirmalle on täysin yhdentekevää, kuka voittaa ja kuka häviää. Pitkällä aikavälillä olennaista on se, että pelaajia riittää – ja niitä riittää vain silloin, jos häviäjät ovat tyytyväisiä peliinsä, eli saavat huvia riittävästi rahoilleen.

Mutta oikeasti hei, millä mittarilla tuo on järkevä ratkaisu? Jos samaa ajatusta ei sovelleta Veikkauksen nettivedonlyöntiin, pahimpaan peliongelmien aiheuttajaan, eli peliautomaatteihin, totoon ja bingoon, niin sitten kyseessä ei ole mikään kansanterveydellinen päätös, vaan puhtaasti hyökkäys nettipokeria vastaan.

Pokeri on ainoa kasinopeli, jossa voi jäädä pitkässä juoksussa voitolle ja sen lisäksi se on vielä törkeän hauskaa. Miksi sen kimppuun on hyökättävä tällaisilla voimakeinoilla ja peliautomaatit jätetään rauhaan?

Kiinnostuneimmat voivat tutustua koko raporttiin karuudessaan.

Neliväripakka

Politiikasta ja teknologiasta palataan nyt tärkeisiin asioihin, eli korttipakkoihin.

Neliväripakat ovat loistavia. Eli muuten normaali pakka, mutta ruudut ovat sinisiä ja ristit ovat vihreitä, jotta värit erottuisivat paremmin toisistaan.

Perinteet ja tottumukset ovat ainoat syyt, miksi perinteistä kaksiväristä pakkaa käytetään pokerissa tai missään pelissä, jossa maiden jaolla punaisiin ja mustiin on mitään väliä. Pikaisesti miettien ei tule mieleen kuin yksi peli, jota ei voi pelata helpommin neliväripakalla: perinteinen Klondike-pasianssi.

Jokseenkin jokainen pokerisaitti tarjoaa nelivärivaihtoehdon ja useaa pöytää samaan aikaan pelatessa se on aivan elinehto. Sitten kun siihen on netissä tottunut, perinteiset pöydän ääressä pelattavat korttipelit alkavat näyttää tosi oudolta, jos on kaksivärinen pakka ja värinvedot eivät olekaan niin kirkkaasti näkyvillä.

Kaikki maailman kansat, vaihtakaa neliväripakkoihin niin pöydän ääressä kuin Internetissäkin. Näin maailma pelastuu, pakkoja alkaa saada jo monelta valmistajalta ja ihan kivijalkakaupoistakin. Sitä ennen, joudumme tilaamaan pakkamme netistä ja merkkivalikoimana on vain Copag ja Modiano.

Copag 4 colour deck

Hiiret ovat vehkeestä

No johan on vapaat markkinat, kun ei meikäläiselle tunnu löytyvän niin yksinkertaista asiaa kuin hiirtä.

Käytin pitkään Logitech MX1000:a, mutta yhden sellaisen takuuvaihdettuani ja toisen alettua takuun umpeudutttua pikkuisen reistaamaan keskinapistaan, totesin, etten jaksa moisen temppuiluja. Lisäksi pitempään käyttäessä siinä ilmeisesti oli jotenkin väärä asento kädelle, kun tuntui väsyvän vähän tavallista enemmän.

Shoppasin tilalle edullisesti MX Revolutionin, joka on parannettu versio MX1000:sta, joten se on parempi, eikö vain? No, luultavasti joillekin, mutta ei se minun käteeni sopinut. Tuli käsi aika nopeasti kipeäksi moisesta ja en saanut mitenkään herkkyyssäätöjä sopivaksi.

Koeajoin Logitech G5:ttä. Se vakuutti, oli enemmän näppiin sopiva kuin MX Revolution. Olin jo Verkkokaupassa ostamassa sitä, mutta viime hetken tutkimuksissa kävi ilmi, ettei siihen ole OS X -ajureita, joten en saisi ilman kikkailua ja (maksullisia) lisäsoftia sen back- ja forward-nappeja toimimaan. Noin kallista hiirtä en lähde ostamaan, jos siihen vielä tarvitsee spessusoftaa ja kikkailua, joten kauppaan jäi.

Kävin Verkkokaupassa kokeilemassa kaikennäköisiä hiiriä, mutta kokeiltavana olevat hiiret eivät oikein vakuuttaneet tai sitten niistä puuttui jotain, mitä halusin.

Töissä käytän MX400-hiirulaista, joka sekin kärsii vähän siitä, että siinä on jonkin verran väärä asento meikäläisen kädelle, joten ei sekään tunnu olevan ratkaisu tähän ongelmaan.

Auttakaa miestä mäessä, pitäisi saada hiiri, joka sopii käteen. Vaatimukset ovat inhimilliset. Pitäisi olla:

  • käteen sopiva
  • back- ja forward-napit (mielellään myös yksi lisänappi, jonka voi konffata exposelle) – tässä moni hiiri karsiutuu
  • nuo em. napit toiminnassa myös OS X:ssä
  • sellainen, jonka napit eivät tunnu hajoavan käsiin (muutoin OK MX1000 reputti tämän testin)
  • sellainen, jossa ei tarvitse nostaa kättä pois vasemmalta napilta, kun klikkaa oikeaa (tässä kohtaa Applen Mighty Mouse karsiutuu!)
  • patteriton (akku on ok)

Onko tuollaisia? Kertokaa kommenteissa.

Saa olla langallinen tai langaton, minkä tahansa merkkinen, kunhan on vain hyvä ja sitä pääsee jossain kokeilemaan.

Edit 2009: Ostin lopulta Logitech G5:n, mutta jouduin siihen ostamaan Steermouse-softan, jotta saisin nuo ylimääräiset napit toimimaan myös OS X:ssä. Minulle on mysteeri, miksi Logitechin OS X -ajurit eivät tue tuota.

Stop the press! Edelleen ei muutoksia suurien puolueiden kannatuksessa ja uutisointi mättää edelleen!

Hesari otsikoi: Kokoomus nyt vasta kolmanneksi suurin puolue.

Artikkelissa todetaan silti näin:

”Kaikkien kolmen suuren puolueen kannatusluvut mahtuvat kuitenkin virhemarginaalin sisään. Se on kaksi prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan.”

Eli voitaneen toistaa kahden edellisen postaukseni ehdotus oikeaksi otsikoksi: Keskusta, Kokoomus ja SDP virhemarginaalin tarkkuudella tasoissa, ei pysty niin yhtään mitenkään sanomaan, mikä näistä kolmesta voisi olla isoin puolue ja joka muuta väittää, on tilastotiedettä puoskaroiva epatto.

Tekniikan ääripäitä

CNetissä oli loistava artikkeli ei-loistavista tekniikkatuotteista. Siellä on esitelty mm. pitkään kehitetty käyttöjärjestelmä, josta porukka haluaa vaihtaa takaisin vanhempaan versioon, MP3-soitin, joka ei toimi MP3-soittimena kuin auttavasti, Tamagotchi, Applen vanhojen iMacien jääkiekkohiiri, joka on aidosti karmea jo 5 minuutin kokemuksella, ja monta muuta, josta voi vain ihmetellä, että miten ihmeessä ne ikinä ovat päässeet prototyyppiä pidemmälle.

Teknohärpäkkeitä kehittäville tuo on opettavaista luettavaa.

Amazon Kindle

Kirja- ja krääsäkauppa Amazonin tyypit julkaisivat Kindle-nimisen E-kirjojen lukulaitteen.

Amazonilla on ollut tapana tehdä hommansa hyvin, mutta taitavat tällä kertaa mennä metsään.

Ainakin neljä isoa hasardia on saatu mahdutettua laitteeseen:

Laite maksaa $400, joka alvillisena suomalaisena hintana tarkoittaa luultavasti n. 350-400 euron hintaa.

Laite ei tue PDF:iä. Kyllä, luit oikein. Kirjojen lukemiseen tarkoitettu laite ei tue tasan kaikkein yleisintä kirjaformaattia. Tämä on lähes yhtä paha kuin tuupata markkinoille MP3-soitin, joka ei tue MP3-formaattia. (Sony kokeili, ei ollut kovin iso menestys.)

Ilmaisten blogien lukeminen laitteella maksaa $0.99 per kuukausi. Blogivalikoima on rajattu ja laite ei tue RSS:ää.

Laitteeseen myytävät kirjat ovat vain Amazonin omassa formaatissa, ja DRM-rajoitettuja – joten jos vaihdat johonkin muuhun laitteeseen, kaikki kympin kappale ostamasi kirjat menevät sen siliän tien.

Vaikka aluksi mennään metsään, tuossa voi olla silti ainesta. Vaikka tuo 2010-luvun laite tuntuu toimivan 1990-luvun bisneslogiikalla, Amazon voi vielä tehdä täyskäännöksen ja tehdä tuosta kunnollisen laitteen. Jäämme odottamaan seuraavaa versiota.

Edit 13.10.2010:

Nykyinen Kindle maksaa 139 USD. Tukee PDF:iä ja .epubia. Blogit ovat edelleen nihkeitä. Kindle-kirjoja voi lukea muillakin laitteilla (joskaan ei kaikilla). Nyt on homma riittävän hyvin lapasessa, joten Kindle on loistava.

Tutkimusuutisointi ei parane

Koska tilastotiede ja politiikka ovat huikean seksikkäitä aiheita, on Loistavan lehdistökatsauksen aika.

Muutamia kuukausia sitten kirjoitin Hesarin ja monen muun median tavasta uutisoida puolueiden kannatustutkimuksia.

Nyt tuli jälleen uusia uutisia.

Yle laukaisee uutisessaan:

Kokoomus on edelliseen mittaukseen verrattuna menettänyt kannatustaan puoli prosenttiyksikköä. Keskustan kannatus on säilynyt ennallaan ja SDP on onnistunut kasvattamaan suosiotaan puoli prosenttiyksikköä.

Uutisessa todetaan kylmästi loppuun silti:

Kannatusarvion virhemarginaali on suurimpien puoueiden osalta noin 1,5 prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen.

Hesari nokittaa vielä lisää ja otsikoi uutisen:

Yle: Kokoomus ja Sdp tasoissa, keskusta nousi suurimmaksi

Eli korjataanpa Ylen uutinen sellaiseksi kuin tuon tutkimuksen pohjalta voitaisiin uutisoida, kas näin:

Kokoomus on edelliseen mittaukseen verrattuna pitänyt kannatuksensa virhemarginaalin tarkkuudella samassa. Keskustan kannatus on säilynyt virhemarginaalin tarkkuudella samassa ja SDP on onnistunut pitämään suosionsa virhemarginaalin tarkkuudella samassa.

Samoin teemme Hesarin otsikolle:

Yle: Keskusta, Kokoomus ja Sdp virhemarginaalin tarkkuudella tasoissa, ei pysty niin yhtään mitenkään sanomaan, mikä näistä kolmesta voisi olla isoin puolue ja joka muuta väittää, on tilastotiedettä puoskaroiva epatto

Siitä tosin ei tulisi yhtä seksikkäitä uutisia.

Onneksi valppaat kansalaiset – tällä kertaa nimimerkki Antti K:n inkarnaatiossa – ottavat kantaa Hesarin palstalla:

Milloin hesari lopettaa tällaisten harhaanjohtavien uutisten julkaisemisen? Minkälainen uutinen se on että 1,5 prosenttiyksikön virhemarginaalin omaavassa tutkimuksessa yksi puolue saa 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kannatusta kuin toinen? Käytännössä ero on 0, mutta arvostettu sanomalehti voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin sopivalla otsikoinnilla. Eli lyhyesti sanottuna tämä uutinen on manipulaatiota.

Hesarin kannattaisi ottaa mallia BBC:n perusperiaatteista mielipidekyselyiden julkaisemisessa (itse käännettynä sivulta http://tinyurl.com/yvuxqd )…

Miten kaikki asiallisetkin uutistalot menevät tähän halpaan kerta kerran jälkeen, kun puhutaan puolueiden kannatuksesta?